Syksy 2014 kului tiiviisti MH-luonnekuvauksen merkeissä. Pääsin tekemään testinohjaajan hommia saatuani oikeudet kesällä tehtävässä toimimiseen ja olin mukana myös B-toimaritehtävissä. Testinohjaajan homma on mukavaa, koska siinä pääsee näkemään erilaisia koirakoita ja rotuja läheltä. Marraskuussa oltiinkin sitten isommalla ja pääosin kuvauksista tutulla porukalla kuvaajakoulutuksessa kaksi viikonloppua Maaningalla. Leijalle reissu oli bokserileikin opettelua ja harjoittelukoirakkona toimimista. Viikonloppujen aikana me kurssilaiset opettelimme tunnistamaan koirien reaktioita ja kuvaamaan niitä käytännössä. Kurssin päätteeksi kuvattiin 8 koirakkoa, ja tulosten perusteella pääsi osa porukasta jatkamaan harjoittelujen parissa, minä mukaanlukien. Karsintoja seuraaviin koulutusvaiheisiin on vuosittain. MH-kuvaaminen on kiinnostavaa ja samalla varsin haastavaa. Paljon opettelemista tiedossa!
Koirien kanssa sitten olikin varsin vaihteleva syksy ja ihan toisenlainen kuin suunniteltu. Kivaa oli treeneissä sen mitä ehdittiin käydä - pääsimme muun muassa Leijan kanssa PKY:n hakutreeneihin mukaan muutamaan otteeseen tutustumaan uuteen lajiin. Leijalla työskentelyintoa ja vauhtia piisaa, mutta malttamisessa on hieman parantamisen varaa vielä :-) Osa koiristamme sairasti kuitenkin lievänä mm. kennelyskän, mikä tarkoitti kaiken kodin ulkopuolella treenaamisen laittamista jäihin karanteeniajaksi (2vk viimeisen yhdelläkään koiralla olevan oireen jälkeen). Samalla oma treenimotivaatio laski kuin lehmän häntä. Tämän kokeneena voin vain toivoa, että kukaan kenen koira yskähtelee vaikka lievästikin, ei tarttuvien tautien ohjeistuksen mukaan vie koiriaan mihinkään treenipaikkaan tai julkiseen koiratapahtumaan muita tartuttamaan. Omilla koirilla nelosrokotukset oli kesällä uusittu eli kennelyskä oli rokotteessa mukana, ja Leijalle oli annettu nenäsuihkeena rokotus. Leija oli ainut omista treenissä olevista koirista, joka ei yskää saanut ainakaan oireellisena. Sairastuneet onneksi vain yskivät kohtuu lievästi, mutta yhtä pirteitä muuten kuin aina. Aiemman silmälääkityksen, kennelyskän jne takia Leijan suunnitellut ekat näyttelykäynnit oli syksyltä kaikki jätettävä väliin sairastelurumban ja karanteenin vuoksi.
Joulun aikaan päästiin sitten jälleen treenikuvioihin kiinni kaikkien koirien kanssa. Ihanaa! Leijan kanssa on treenattu muun muassa
- paikallamakuuta leuka maassa (nyt lisätään aikaa ja häiriöitä)
- palkkioiden käyttöä
- häiriöitä.
Piian (Karinen) TAMSKilla järjestämä Positiivinen vahvistaminen koulutuksessa treenattiin häiriöitä, kontrollia, ja palkkaamista
- palkkiot: Leijan kanssa erityyppisiä palkkoja vaihdellen ja leluja eri paikoissa (odottamassa reunalla, vieden häkin päälle leikin jälkeen, seuraavassa setissä eri palkka - sosiaalinen, eri lelu, tai makupala),
- kontrolli: seuraaminen ja luoksetulo ihmisrivin ohi, jolla kädessä nameja sekä liikuttelemalla nameja häiriön määrää lisäten, + noudossa palkkio leikkimällä pelkästä luvan odottamisesta (estäminen hakuun lähtemisessä alussa remmillä tarvittaessa alussa, leikin jälkeen lupa hakea).
Samalla kasvatettiin leikin arvoa palkkiona (suhteessa ihan pelkä juoksemisen ja noudon arvoon palkkiona). Sosiaaliseen palkkaan pitää taas muistaa palata treeneissäkin entistä enemmän ja erityisesti useiden eri lelujen ja eri palkkiotyyppien käyttöön eri paikoissa, eri kohdissa ja malttiin tekemiseen myös palkkioiden läsnäollessa (häiriö Leijalle).Iso oivallus itselle oli joulun ajan treeneissä, että juokseminen ja noutaminen itsessään on palkkio Leijalle, joten väärästä toiminnosta tapahtuva juoksemaan tai noutamaan pääsy vahvistaa väärää toimintaa.
Jaden kanssa treenattiin Kärnän Sarin tokotreenissä leikkimistä. Jadelle namit on olleet ykkösjuttu eli parempi palkkio ja halutumpi kuin leikki. Nyt sitten treenattiin siten, että namia ei saanut ennenkuin leikittiin ensin. Pikkuhiljaa leikin aikaa sai pidennettyä ja lopulta treenattiin niin, että toisessa kädessä oli namit ja Jaden piti leikkiä namien ollessa esillä. Tehokasta ja alkoi toimia!
Jade kävi myös rallattelemassa Kristan treenipäivässä. Jälleen tuli todistettua, että erilaisten koirien kanssa on kiinnitettävä huomio eri tavalla ruumiin kieleen ja omiin asentoihin. Siinä missä Leijalle käy mikä vaan eikä aina ole ihan niin tarkkaa mihin oma katse osoittaa tai kumartuuko johonkin suuntaan, shelttien kanssa on paljon tarkempaa etäisyyttä lisäävän kehonkielen hallinnassa ja ylipäätään miten herkkä koira on seuraamaan kehonkieltä.
Viikko sitten osallistuttiin Leijan kanssa Jessican treeniviikonloppuun Porissa. Leijan kanssa treenattiin seuraamista häiriössä (ruokakipot, lelu), fokusta, ohjattua noutoa, ruutua, suoraa istumista, nopeaa maahanmenoa ja luoksetulon stoppia. Ohjattua noutoa treenattiin siten että koira vietiin merkille seisomaan ja ensin vain oikea tai vasen noutokapula vietynä suoraan merkin tasolla sivulle (5m). Itse kauemmaksi merkistä ja käsi+suullisella vihjeellä lähetys kohti kapulaa. Kokeiltiin myös kahdella viedyllä kapulalla ja hyvin pelasi eli haki oikean kapulan. Tästä eteenpäin noutokapulat vähitellen kauemmas merkin taakse. Ruudussa vaihdellaan kohdetta, lelua ja ei kumpaakaan valmiina, palkkaus heittämällä ruutuun tai juokse ruutuun ja palkkaa. Kiinnostava havainto oli myös se, että Leijalle takaseinän peili ja sitä kohti tapahtuva liikkuminen tuotti haasteita. Tämä näkyi erityisesti ruudun hajroittelussa ja ruutu vaihdettiinkin sitten toiseen päähän hallia ja peilistä poispäin lähestyttäväksi. Muita muistiinpanoja kirjoittelen myöhemmin puhtaaksi.
Paljon treeniä tiedossa liikkeiden yksityiskohdista kokonaiseen kisasuoritukseen, jotta saadaan AVO korkattua kevään aikana. Sitä kohti :-)
