Siru osallistui Medi 1 luokkaan, agility ratoihin A ja B (Lempäälä/TAMSK, 7.2.). Eka rata muuten mainio ja kaikki onnistui hienosti, mutta HYL oman ohjausvirheen takia yhdellä esteellä, jossa käänsin ohjauksen liian nopeasti ja Siru seurasi ohjausta, ja hyppäsi takaisin esteen yli salamannopeasti. Radalla oli hyppyjä, kepit, puomi, A, rengas, keinu pussi. Toisella radalla tavoite sitten itsellä olla huolellisempi ohjauksissa, ja onnistuttiin hienosti - sijoitus 2, 0-virhepistettä, aika 35.72s (47s ihanne), LUVA. Radalla hyppyjä, kepit, puomi, A, pituus, rengas, keinu.
Parasta kaikessa oli, että Siru oli täysillä mukana, teki sen mitä ohjasin (ne mokatut omat ohjausvirheetkin) ja oli oma itsensä, ihan kuin treeneissä :-)
Etukäteen mielessä kyllä kävi, että onkohan sitä ihan viisas, kun kisaamaan lähtee. Mutta ei kaduta yhtään ja uudestaan mennään!
Itsellä kisaaminen ei koskaan oikeastaan koirien kanssa ole ollut "se" juttu. Enempi tykkään oppia koirista ja niiden käyttäytymisestä ja oppimisesta treenaamisen ja elämän polulla, opettamisesta ja siitä opiskelusta itsessään yhdessä koirien kanssa. Jokainen koira kun on erilainen. Kisaaminen ja kisaamistilanteet on oppimistilanteita toki myös. Kivaa oli osallistua, kun oli niin mainio fiilis ja Siru onnessaan tekemässä hommaa kanssani - olisipa sitten käynyt miten vaan kisassa ja tuloksissa. Kaikki tekeminen on myös tietoa ja oppia lisää itselle, mitä näistäkin kokemuksista tulee matkaan.
Taustalla hyvään fiilikseen on myös tietty pohjavarmuus siitä, että koira osaa sen mitä siltä pyydetään, kun kisaamaan mennään. Meillä taustalla oli poikkeuksellisen pitkä varmistelu osaamiselle - useampi vuosi, kun emännän kynnys osallistua oli hieman korkealla ja toisaalta silkka laiskuus osallistua kisoihin, kun treenaaminen on itsessään kivaa jo ;-)
Treenejä ja uusia kisoja ja haasteita kohti :-)
