Ensimmäisen koekäynnin jälkeen kuukausi sitten on parannettu jo monen monta asiaa - vauhti on sopiva (eli osaan jarruttaa), työskentely on melko määrätietoista ja rauhallista pääosin, kulmat löydettiin ja merkattiin. Mutta hukkia tulee ja niiltä on vaikea päästä takaisin itse jäljelle eli takaisinhakeutuminen on haastavaa ja lisäksi riistajälki on ihan ykkönen tehdyn verijäljen ohi. Leija jäljestää herkästi ilmavainuisesti, ja se varmasti osaltaan vaikuttaa tarkkuuteen ja myös herkkyyteen lähteä jäljeltä. Nyt päästiin maaliviivojen tuntumaan, mikä on tosi hienoa näin lyhyellä kuukauden aikaväliin osuvalla fokusoidulla treenauksella. Tämä kolmaskin reissu antoi uskoa, että kyllä se siitä sitkeällä ja haasteita antavalla treenaamisella kuntoon tulee.
Ensimmäisessä kokeessa kesäkuussa en osannut rauhoittaa vauhtia ja työskentelyä ja hukat tehtiin ekan 400 m aikana ilmeisesti yli-innostuneella tohottamisella. Tokassa kokeessa viikko sitten päästiin ekan 300 m suoran pätkän puoliväliin tarkalla työllä, jonka jälkeen kohdille osui ihan tuoreet peuran jäljet. Sen innostuneen jäljestyshukan jälkeen ajatus olikin Leijalla niin mykkyrässä, että verijälki ei ihan ollut yhtä vetävä vaan hakeuduttiin ekan hukan suuntaan uudestaan. Eka kulma näyttää myös tuottavan haasteita, eli siltä on tullut hukka kaikissa kolmessa kokeessa. Sinänsä kiinnostavaa, koska treeneissä tätä ei tule eteen.
Molemmissa aiemmissa kokeissa on päästy harjoitusjälkenä jälki loppuun hyvin. Kaiken kaikkiaan aiemmat koejäljet ja tämä viimeinen antavat potkua itselle treenata lisää. Samalla saa sen sopivan kovan haasteenkin - vastassa on nyt sentään oikea elävä riista, jonka kanssa kilpailtava ja saatava fokus pysymään tehtävässä. Kiinnostavaa nähdä miten kauan ja millaisella treenillä sen saamme kuntoon.
Treenijälkiä on tehty kaikkiaan neljä tällä kuukauden välillä ekasta kokeesta kolmanteen. Niiden pituus on vaihdellut 600-900 metrin välillä. Kolme jäljistä on ollut yön yli jälkiä, jotta saadaan todennäköisemmin tuoreen riistan jäljet jäljen yli ja päästään treenaamaan sitä. Olen tehnyt jälkiä vaihtelevissa maastoissa ja nyt viimeisiin harjoitusjälkiin olen koettanut hakea erittäin riistarikasta maastoa, jossa saataisiin sekä riistapolkuja, että tuoreen riistan jälkiä tehdyn jäljen yli. Riistapolut eivät ole olleet ongelma harjoituksissa (kokeessa kyllä), mutta tuore riistajälki tai haju on aina haastava. Leijaan tulee ihan toisenlaista säpinää tuoreella jäljellä ja keskittyminen katkeaa kokonaan - siitä on hankala palata enää työhön.
Nyt sitten jatketaan harjoituksia - haastavia riistamaastoja, yön yli jälkiä, jälkitarkkuuden hakemista ja itsenäistä jäljelle paluuta. Ja tuomarit ja muut harrastajat ovat olleet aivan mahtavia, antaneet vinkkejä, ja kannustaneet - tykkään lajista ja metsässä liikkumisesta, aivan ihanaa! Tyydytystä antaa myös se, että kun jäljen metsästä purkaa ja taakseen katsoo, näkyvää ja pysyvää merkkiä ei metsään tästä harrastuksesta jää, kun makaukset peittelee purkaessa.
Koeselostus kolmannesta kokeesta:
Leija kutsutaan alkumakaukselle, josta se lähtee sopiva vauhtiseen jäljestykseen. 1 osuudella tarkastellaan muita metsän hajuja, mutta kehoituksin palataan jäljelle. 1 kulmassa makaus nuukaistaan nopeasti, uusi osuus ei löydy vaan laajalla lenkillä kulman takaa kuljetun jäljen suuntaa, hukka, palautuksen jälkeen hyvin 3. osuuden puoliväliin. Matkalla 2. kulma tarkasti ja makaus merkaten. 3. osuudella Leija suuntaa riistapolulle ja hukkaan. Puhtalta jäljeltä hetki hyvin, kunnes aivan kaadon tuntumassa riistahajut saavan Leijan unohtamaan päivän tehtävän. 3. hukka ja kokeen keskeytys. Leija osoitta osaavansa jäljestää, mutta jälkivarmuutta kaivataan vielä lisää. Ylit. Sanna Rantanen. Kokeen järjestäjä Länsi-Lempäälän Erämiehet ry.
Jälkimerkitsemiseen maalattuja pyykkipoikia.
